Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen

Joskus lasten ja nuorten haastavan käytöksen taustalla voi olla liiallinen jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Miten aikuinen voi tällaisissa tilanteissa auttaa, siitä kertoo myötätuntoiseen psykologiaan erikoistunut psykologi Ronnie Grandell.

Edellisessä kirjoituksessa pohdimme, miten tilanteeseen nähden kohtuuton jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko näyttäytyy lapsilla ja nuorilla sekä mitä vaikutuksia sillä on lasten ja nuorten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.

Myötätuntoiseen psykoterapiaan erikoistunut psykologi Ronnie Grandell, jonka erikoisalaa on mm. ahdistuksen sekä sosiaalisten tilanteiden pelon hoito, avaa seuraavaksi ajatuksiaan, miten kohdata ja auttaa liiallisen jännityksen tai sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa painivaa lapsi tai nuori.

Anttoni: Miten yleistä jännittäminen on kouluikäisten keskuudessa ja missä vaiheessa jännittäminen on liiallista?

Ronnie Grandell: Tärkeä lähtökohta on se, että jännittäminen on normaalia ja suurin osa ihmisistä jännittävät vähintään jonkin verran ennen esiintymistä. Useissa tutkimuksissa ympäri maailmaa on nähty, että julkinen esiintyminen on toistuvasti suurimpien pelkojen listalla sijoilla 1-3. Suomessa seitsemän ihmistä kymmenestä arvioivat kokeneensa tai kokevansa sosiaalista jännittämistä ainakin silloin tällöin.

Samalla kun tämä on normaali ilmiö, niin jännittäminen, kuten mikä muu tahansa tunne voi kasvaa myös liialliseksi. Sosiaalinen ahdistus sekä esiintymistilanteiden fobia kuuluvat tyypillisimpiin ahdistushäiriöihin ja se kehittyy useimmiten 11-19 ikävuoden välillä.

Jännittäminen on tyypillisesti liiallista silloin, kun se estää lasta tai nuorta tekemästä asioita, joita hän haluaisi tehdä tai on saanut tehtäväkseen tehdä. Liiallinen jännittäminen voi näkyä usealla tavalla.

• Lapsi tai nuori saattaa jännittää esiintymistä etukäteen päiviä tai viikkoja niin, ettei hän pysty ajattelemaan tai suunnittelemaan esiintymistään etukäteen.

• Vaihtoehtoisesti lapsi tai nuori saattaa ylisuunnitella ja ylivalmistautua siihen pisteeseen, ettei rentoudu tai nuku muutama päivä etukäteen.

• Esiintymishetkenä liiallinen jännittäminen voi näkyä niin, että lapsi tai nuori ei pysty toimimaan tilanteessa: voimakas ahdistus/pelko voi aiheuttaa jäätymisreaktion, jolloin lapselta tai nuorelta katoaa kyky itsensä ohjaamisen

• Vaihtoehtoisesti lapsen tai nuoren ajatusmaailma voi sumentua jännityksen seurauksena, jolloin esiintymis- ja toimintakyky ei vastaa sitä, mihin lapsi tai nuori oikeasti olisi kykenevä.

• Jännitys voi myös näkyä voimakkaina fyysisinä oireina kuten hengenahdistuksena, voimakkaana fyysisenä jännittymisenä, joka rajoittaa liikkumista tai epämiellyttävinä kehontuntemuksia, kuten kihelmöintien, kylmien väreiden tai voimakkaan lämpötuntemuksen ja hikoilun muodoissa.

• Tilaisuuden jälkeen liiallinen jännittäminen yleensä näkyy hyvin voimakkaana itsekritiikkinä ja häpeän kokemuksena, joka usein johtaa toistuvaan murehtimiseen tilanteesta. Usein tämä jälkikäteen murehtiminen vankistaa lapsen tai nuoren kokemusta siitä, että ”en osaa, en pysty”, jolloin seuraava esiintymistilanne tuntuu vielä hankalammalta..

A: Mitä ihmisessä tapahtuu fysiologisesti sekä psyykkisesti hänen joutuessaan sosiaaliseen tilanteeseen, jonka hän kokee kuormittavaksi tai ylitsepääsemättömäksi?

RG: Ihmismieli on suunniteltu toimimaan tietyllä tavalla tilanteissa, joissa koemme itsemme hyvin uhatuiksi. Mielen uhkajärjestelmä käynnistyy ja elimistö virittäytyy pakenemiseen, taistelemiseen tai jäätymiseen. Uhkajärjestelmän voimakas aktivoituminen näkyy kehossa muun muassa stressihormonien lisääntymisenä (adrenaliini, kortisoli) ja hieman pelkistetysti aivoissa niin, että ne alueet, jotka ovat keskeisiä itsemme ohjaamisen näkökulmasta (etuotsalohkot), alkavat sammumaan. Tällöin alamme toimimaan vaistomaisemmin ja tunteidemme viestien mukaisesti.

Huomiomme lukkiutuu samalla siihen, minkä koemme vaaralliseksi tai uhkaavaksi ja alamme tulkitsemaan maailmaa mustavalkoisemmin. On hyvä muistaa, että nämä ovat hyödyllisiä reaktioita monissa tilanteissa - uhkajärjestelmä saa meidät esimerkiksi reagoimaan, jos auto tulisi vauhdilla päin. Pelästymme, huomio lukkiutuu autoon joka tulee päin ja hyppäämme vaistomaisesti sivuun ja pysymme hengissä.

Uhkajärjestelmä on erityisen hyödyllinen tällaisissa nopeissa ja hengenvaarallisissa tilanteissa. Samanaikaisesti tämä reaktiotapa voi kuitenkin aiheuttaa haasteita meille ihmisille.

Kun sama uhkajärjestelmäreagointi aktivoituu esimerkiksi esiintymistilantessa, lapsi tai nuori kokee voimakasta pelkoa tai ahdistusta. Kehossa vapautuu stressihormoneja ja hänen itsensä ohjaamisen ja rationaalisen ajattelun keskukset aivoissa alkavat sammumaan. Lapsen tai nuoren huomio alkaa lukkiutumaan mahdollisiin uhkiin – on koettu uhka sitten mielikuva siitä, ettei saa mitään sanottua tai kehossa tuntuva hyvin epämiellyttävät tuntemukset tai ihan vaan se, että joku yleisössä näyttää tylsistyneeltä.

Tällöin mieli alkaa täyttymään mustavalkoisilla ajatuksilla siitä, ”ettei tästä selviä, tätä ei voi kestää, on pakko päästä pois”. Tekemisen ja toiminnan tasolla tämä voi johtaa siihen, että lapsi tai nuori poistuu paikalta, jäätyy tai takertelee ja yrittää esiintyä mielentilassa, jossa hänen on vaikea ohjata itseään.

Samalla tiedämme, että mitä enemmän henkilö välttää sisäisiä tuntemuksiaan, sitä todennäköisemmin hän kamppailee henkisen kärsimyksen ja mielenterveysongelmien kanssa. Sisäinen välttely on suurimpia ennustavia tekijöitä muun muassa ahdistushäiriöiden kehittymiseen. Tästä syystä jännityksen vähätteleminen ei yleensä auta, varsinkaan pitkällä tähtäimellä.

A: Mitä tilanteen vähättely voi aiheuttaa? Mitkä voivat olla seuraukset mikäli aikuinen painostaa lasta tai nuorta ylitsepääsemättömältä tuntuvaan sosiaaliseen tilanteeseen?

RG: Jännityksen ja ahdistuksen vähätteleminen ei yleensä ole suotavaa, koska tunteiden kieltäminen voi voimistaa psykologista ilmiötä, jota kutsutaan sisäiseksi välttelyksi. Sisäinen välttely tarkoittaa käytännössä sitä, että välttelee, torjuu ja kieltää sisäisiä ajatuksiaan ja tunteitaan. Tämä on toki inhimillistä ja jokainen meistä tekee tätä jonkin verran.

Samalla tiedämme, että mitä enemmän henkilö välttää sisäisiä tuntemuksiaan, sitä todennäköisemmin hän kamppailee henkisen kärsimyksen ja mielenterveysongelmien kanssa. Sisäinen välttely on suurimpia ennustavia tekijöitä muun muassa ahdistushäiriöiden kehittymiseen. Tästä syystä jännityksen vähätteleminen ei yleensä auta, varsinkaan pitkällä tähtäimellä.

A: Miten sitten toimia näiden lasten ja nuorten kohdalla? Miten aikuinen voi turvallisesti ja hyväksyvästi tukea ja kannustaa lasta tai nuorta sosiaalisiin tilanteisiin?

RG: Ensimmäinen asia on, että vähättelyn sijaan jännitys tai ahdistus on hyvä huomata, nimetä ja normalisoida osana jännittämistilannetta. Ikä- ja kehitystasosta riippuen tätä voi kommunikoida eri tavoin lapsille ja nuorille ryhmätasolla ja yksilöllisesti.

Ryhmätasolla voi esimerkiksi sanoa etukäteen, että: ”jos joku huomaisi, että jännittää tässä kohtaa, niin haluan vain sanoa, että se on ihan ok”. Moni meistä jännittää esiintymistilanteita etukäteen, välillä itseänikin jännittää ja tämä on hyvin inhimillistä. Hyvä uutinen on se, että voi jännittää jonkin verran ja samalla ottaa askeleen eteenpäin. “Kerro minulle mielellään etukäteen jos sinua jännittää, niin voimme jutella siitä.” Yksilötasolla voi käydä vastaavanlaista keskustelua muokaten viestiä yksilölle sopivaksi.

Toinen asia, mitä aikuinen voi tehdä, on jännittävien tehtävien purkaminen lapselle tai nuorelle sopiviin osiin. Jännittävien tilanteiden välttäminen kokonaan ei ole suotavaa, koska jos lapsi tai nuori ei kohtaa tilanteita, niin hän ei myöskään voi oppia sietämään ja tulemaan toimeen jännityksensä kanssa.

Puskeminen liian isoihin tehtäviin kertaheitolla ei tyypillisesti myöskään auta lasta tai nuorta, koska uuden oppiminen (selviän, pystyn toimimaan) ei tyypillisesti toteudu kun uhkajärjestelmä aktivoituu liiallisesti. Sopivan keskititetehtävän löytäminen niin, että oppilas on lähikehityksen vyöhykkeen alueella toimii useimmiten parhaiten jännityksen hallinnan tunteen kasvattamiseksi.

Terapiakontekstissa sanotaan usein, että tehtävän olisi jännittämisasteikolla 1-10 (1=ei jännitystä, 10=kovin mahdollinen jännitys) hyvä asettua alueelle 4-7/10. Jos aikuinen on tietoinen siitä, että lasta tai nuorta jännittää jokin tilanne, niin sitä voi miettiä läpi etukäteen. Mikä olisi tälle lapselle tai nuorelle sopiva tehtävä jännittävässä tilanteessa niin, että hän pysyy lähikehityksen vyöhykkeellä oman jännittämisen suhteen?

Kolmas asia, mitä on hyvä harjoittaa on yksinkertaisia jännittämisen säätelykeinoja. Esimerkiksi syvähengitysharjoitukset ovat monelle hyödyllisiä ennen jännittämistilannetta.

Neljänneksi aikuisen on hyvä muistaa, että vakavan jännittämisen hoito on terveydenhuollon tehtävä. Jos huomaat, että lapsella tai nuorella on suuria haasteita jännittämisen kanssa, on hyvä ohjata hänet eteenpäin terveydenhuollon piiriin, jotta lapsi tai nuori saa kohdennettua tukea ja hoitoa.

A: Puhutaan itsemyötätunnosta, mitä sillä tarkoitetaan ja millä tavoin aikuinen voi sitä opettaa lapselle tai nuorelle?

RG: Itsemyötätunto tarkoittaa käytännössä sitä, että kohtelisi itseään samalla tavalla kuin kohtelisi toista kenestä oikeasti välittää, erityisesti vaikeina hetkinä. Tämäntyyppinen suhtautumistapa itseä kohtaan on toistuvissa tutkimuksissa nähty vähentävän henkistä kärsimystä, kuten stressiä, ahdistusta ja alakuloisuutta sekä lisäävän elämäntyytyväisyyttä ja kohentavan aikaansaamista ja opintojen etenemistä opiskelijoilla ja esimerkiksi suorituskyvyn kehittymistä huippu-urheilutasolla.

Tutustutaan itsemyötätuntoon tarkemmin vielä esimerkin kautta. Kuvitellaan, että nuori nimeltä Jaana jännittää tulevaa esiintymistä kovasti ja hänen mielessään on ajatuksia, kuten ”ei tästä tule mitään, epäonnistun, en kestä tätä oloa. Olen niin säälittävä”.

Jos Jaana toisaalta saisi viestin ystävältä jossa ystävä kertoisi, että hän jännittää samaa esiintymistilannetta, niin Jaana ei luultavasti vastaisi ystävälle, että hän on säälittävä, vaan Jaanan vastaus voisi esimerkiksi kuulostaa tältä: ”huomaan, että sinua jännittää. Ymmärrän, se on tosi tavallista, minuakin jännittää se. Ja tiedätkö, jännittäminen ei tarkoita, että olet säälittävä, vaan että olet tavallinen. Haluan myös muistuttaa sinua siitä, että olet esiintynyt ennen ja ne on mennyt ihan ok ja olet selvinnyt niistä.”

Tämäntyyppinen myötätuntoinen ja rakentava suhtautuminen antaisi Jaanan ystävälle tukevamman lähtökohdan esiintymiselle, ja Jaana voisi myös hyötyä siitä, jos hän alkaisi harjoittamaan samanlaista suhtautumista itseään kohtaan. Tämä on itsemyötätunnon ydin pähkinänkuoressa.

Aikuinen voi luoda edellytyksiä itsemyötätunnon kehittymiselle muutamalla eri tavoin. Tässä neljä vinkkiä siihen:

1. Harjoita omaa itsemyötätuntoasi – paras tapa opettaa itsemyötätuntoa muille on sen mallintaminen itse niinä hetkinä, kun asiat eivät mene kuten itse toivoisi.

2. Kerro lyhyesti itsemyötätunnosta lapsille tai nuorille esimerkiksi edellä mainitun kuvauksen mukaisesti.

3. Ole salliva ja normalisoiva tunteiden ja jännittämisen suhteen. On inhimillistä tuntea ja ajatella kaikenlaisia kokemuksia – on hyvin todennäköistä, että miljoonia muita ihmisiä ympäri maapalloa kokevat jotain hyvin samanlaista samana hetkenä. Tunteita voi normalisoida vaikka se ei tarkoita sitä, että toimiminen niiden pohjalta olisi suotavaa tai sallittua. Vihan tunne on ok mutta lyöminen ei. Jännittäminen on ok, poisjääminen kaikista sosiaalisista tilanteista ei ole (ellei siihen ole erityislupa hoidollisista syistä), koska silloin ei opi tulemaan toimeen oman jännittämisen kanssa.

4. Ennen esiintymistilannetta voi tehdä harjoituksen, jossa pyydät lasta tai nuorta kirjoittamaan ylös, mitä he ajattelevat ja mihin he keskittyvät ennen esiintymistilannetta. Sen jälkeen voit pyytää lasta tai nuorta miettimään mitä he sanoisivat kaverilleen, jota he haluaisivat tukea ennen esiintymistilannetta. Kysy lopuksi lapsilta tai nuorilta, mitä eroja he huomasivat näiden välillä? Ja voit vielä ehdottaa, että he ottavat kuvan kannustavasta puheesta kaverilleen, ja kokeilevat lukea sitä itselleen.

Kiitos Ronnie! Suosittelen myös katsomaan tiiviin ilmaiskurssin aiheesta “Häpeä”. Löydät sen täältä → KLIK . Kurssilla on opettaja / oppilas asetelma, mutta se soveltuu kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteeleville kuin myös vanhemmille.

LIITY MYÖS MEIDÄN UUTISKIRJE JOUKKOOMME TÄSTÄ -->

- Anttoni

info@tuumaa.fi

www.tuumaa.fi

https://www.tuumaa.fi/blog