Psykoterapian (emeritus) professori Jaakko Seikkula haastattelussa
- Anttoni
- 1.4.2021
- 5 min käytetty lukemiseen
Haastattelimme psykoterapian (emeritus) professori Jaakko Seikkulaa dialogisesta kohtaamisesta. Hän on avainhenkilöitä avoimen dialogin kehittämisessä ja sen viemisessä maailmalle. Seikkulan mukaan dialogisuus on hyvin paljon elämäntapa sekä inhimillinen tapa kohdata ihminen. Tältä pohjalta kysyimme Seikkulalta dialogisen kohtaamisen periaatteista sekä, miten sitä voisi toteuttaa työskenneltäessä lasten ja nuorten parissa.
Anttoni: Minkälaiseen ihmiskäsitykseen työskentelysi perustuu?
Jaakko Seikkula: Ihmiskäsitykseni on muuttunut vuosien varrella aika radikaalisti. Nykyään ajattelen, että ihmisen sisällä ei ole mitään erityisiä persoonallisuuksia tai ominaisuuksia, vaan kaikki tapahtuu käyttäytymisessä ja kaikki käyttäytymisen merkitys syntyy aina ihmissuhteissa.
Niinpä tärkeintä ihmiskäsityksessä on se, kuinka me vastaamme toisillemme ja tässä vastauksessa meidän ihmisyytemme syntyy. Tässä on tärkeää ymmärtää, että meillä ei ole mitään valmiina, vaan se syntyy aina kussakin vuorovaikutustilanteessa sellaiseksi millaiseksi vuorovaikutustilanteen luomme.
A: Millä tavoin tämä ihmiskäsitys auttaa kohtaamaan lapsia tai nuoria, jotka ovat kriisiytyneessä elämäntilanteessa?
JS: Tämän ihmiskäsityksen pohjalta ihmisiä ei luokitella millään tavalla, vaan kaikki hyvän ja arvokkaan inhimillisen kohtaamisen tekijät ovat aivan yhtä lailla voimassa kenet hyvänsä kohtaamme. Kohtaamme sitten äärimmäisessä hädässä olevan lapsen tai nuoren tai aikuisen, joilla on ongelmia.
Minulle keskeinen käsite on dialoginen ihmiskäsitys, jossa tärkeintä on aina se, millä tavalla olemme dialogissa ja millä tavalla vastaamme toisillemme. Tässä itselleni mullistava ymmärrys tuli siitä, kun on tutkittu pienten vauvojen elämää jo aivan ensimmäisestä hengenvedosta lähtien ensimmäisen vuorokauden aikana.
He pystyvät jo tässä vaiheessa tekemään aloitteen dialogisessa suhteessa ja he pystyvät vastaamaan äidille ja isälle dialogisissa suhteissa. Eli dialogi on jotain sellaista, joka on meidän perus elinehto aivan alusta lähtien, samalla tavalla kuin hengittäminen. Itseasiassa elämälle on kaksi perusehtoa. Toisaalta kun tulemme tähän maailmaan on tärkeä oppia hengittämään ja jos en hengitä, kuolen pois. Aivan samalla tavalla on yhtä tärkeää oppia olemaan dialogissa ja jos en ole dialogissa, kuolen pois.
Olemme tottuneet siihen, että meillä pitää olla erilaisia interventioita, joilla voimme parantaa esimerkiksi trauman kokeneen lapsen mielenterveyttä. Dialogisuuden ajatuksen mukaisesti tärkeämpää on aina dialoginen kohtaaminen eli se, millä tavalla vastaamme ja tunnistamme ilmaisun, minkä kyseinen lapsi tekee.
Tällä tavalla ajateltuna ihmisen elämä on itseasiassa äärimmäisen yksinkertaista ja oikeastaan se on niin yksinkertaista, että meille aikuisille ja erilaisissa ammateissa toimiville sen yksinkertaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on usein paradoksaalista.
Olemme tottuneet siihen, että meillä pitää olla erilaisia interventioita, joilla voimme parantaa esimerkiksi trauman kokeneen lapsen mielenterveyttä. Dialogisuuden ajatuksen mukaisesti tärkeämpää on aina dialoginen kohtaaminen eli se, millä tavalla vastaamme ja tunnistamme ilmaisun, minkä kyseinen lapsi tekee.
A: Miten dialogisuutta voi toteuttaa lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä?
JS: Dialogisuuden pääsisältö on hyvin yksinkertainen. Se on se, että vahvistamme ja vastaamme toisillemme ja siinä vastauksessa hyväksymme toisen ehdoitta, mutta toisen hyväksyminen ehdoitta onkin se vaikea juttu. Kuinka hyväksyä lapsi tai nuori ehdoitta jos hän aiheuttaa erilaisia ongelmia ja haastavia tilanteita tai jos hän käyttäytyy tavalla, jota me aikuiset emme odota. Kuinka me silloin voimme hyväksyä toisen ehdoitta?
Perusajatus on siis
Hyväksyä toinen ehdoitta
Olla utelias
Olla kiinnostunut ja tämän kautta osoittaa, että todellakin haluaa kuulla toisen näkemyksiä asiasta
Olen psykoterapeuttina usein työskennellyt lasten, nuorten ja aikuisten kanssa, joilla on mielenterveyden kriisi. Näissä keskusteluissa ja kohtaamisissa heidän puhuessa ongelmistaan, toistan paljon, mitä asiakas sanoo, enkä muuta.
Niin sanoit, että olet ahdistunut. Kertoisitko vähän enemmän siitä.
Niin sanoit, että ei vois vähempää kiinnostaa. Kertoisitko vähän enemmän siitä.
Jonkin terapeuttisen tai kasvatuksellinen menetelmän soveltamisen ehto on se, että opettaja, ohjaaja tai terapeutti hallitsee tämän tekniikan ja lapsen tai nuoren pitää se myös omaksua. Dialogisessa keskustelussa lähdetään toista kautta. Siinä lähdetään siitä, että lapsi tai nuori ilmaisee itseään jollakin tavalla, johon meidän on sitten vastattava.
Tällä tavoin pääsemme usein avaamaan enemmän sitä ajattelutapaa, mikä toisella on ja mikäli pystymme sitä avaamaan, pystymme myös välittämään kokemuksen ja tunteen siitä, että nuo toiset ovat todella kiinnostuneita minusta.
Tulee mieleen eräs nuori, joka oli dialogisissa keskusteluissa ja kohtaamisissa. Hänen kommenttinsa oli, “piru vie nehän kuunteli minua”. Tämä on se erilaisuus verrattuna siihen, että sovellamme jotain erityistä terapeuttista menetelmää. Jonkin terapeuttisen tai kasvatuksellinen menetelmän soveltamisen ehto on se, että opettaja, ohjaaja tai terapeutti hallitsee tämän tekniikan ja lapsen tai nuoren pitää se myös omaksua. Dialogisessa keskustelussa lähdetään toista kautta. Siinä lähdetään siitä, että lapsi tai nuori ilmaisee itseään jollakin tavalla, johon meidän on sitten vastattava.
A: Mitkä ovat hyviä keinoja auttaa lapsia tai nuoria, jotka elävät kriisiytyneessä elämäntilanteessa tai oireilevat psyykkisesti?
JS: Minulla ei ole olemassa mitään erityisiä tekniikoita tai menetelmiä, koska se olisi melko paljon dialogisen kohtaamisen ajatuksen vastaista. Dialogisen kohtaamisen ajatuksen mukaan aina pitää löytää se ainutkertainen vastaus kussakin tilanteessa, mikä juuri sillä hetkellä, tässä kun me olemme, on kaikkein tärkeintä.
Ensimmäinen asia, jonka jo sanoinkin on se, että usein ainoastaan toistan, mitä toinen sanoo.
Toinen tärkeä asia on se, että työskentelemme aina yhdessä. Mikäli tilanteessa on yksin työntekijänä, joutuu helposti sellaiseen asemaan, jossa pitää yrittää ratkaista ongelma ja löytää asia, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kun tilanteessa on paikalla kaksi työntekijää, voimme alkaa ihmetellä sitä, mitä lapsi tai nuori sanoo.
Esimerkiksi jos nuori sanoo, että vitut, niin voimme alkaa ihmetellä, että ai hän sanoi, että vitut, mitä sinulle tulee siitä mieleen, mitähän hän mahtaa sillä tarkoittaa.
Tätä kautta kykenemme tekemään enemmän tilaa kohtaamiselle, jonka lähtökohtana on se, mitä lapsi tai nuori on sanonut. Jos olen yksin tilanteessa, on hirveän vaikea avartaa tilannetta tällaisen pohdinnan kohteeksi.
Kolmas asia on se, että kun tilanteessa on enemmän kuin yksi työntekijä, tilanteessa usein huomaa jotain sellaista, mitä toinen ei huomaa. Itse en ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toinen ei sano mitään, vaikka kuulen hyvin usein ihmisten sanovan, että ei se sano mitään. Tämä ei pidä paikkansa. Ihmiset sanovat aina jotakin. Voihan olla, että joku sanoo esimerkiksi sen kautta, että hän huokailee ja laittaa lippalakin silmille, mutta se on jo sanomista ja silloin voimme alkaa pohtia sitä, miltä tämä minusta tuntuu.
Neljäs asia liittyy tunteisiin. Toiminnassani en anna lapsen tai nuoren toiminnalle nimiä.
En sano hänelle, että olet varmaan ahdistunut kun sanoit noin tai
Sinulla on varmaan suru kun äitisi kuoli
Voin kuitenkin kysyä, että miltä tuo sinusta tuntui tai esimerkiksi, miltä tuo sinusta tuntui kun sanoit, että vitut.
Voin myös sanoa, miltä minusta tuntuu, koska se miltä minusta tuntuu tässä, on myös vastaus siihen, mitä nuori sanoo. Esimerkiksi, minulle tuli surullinen olo kun kuulin tuon.
Vaikeuksia kokeneiden ihmisten, oli sitten kyse lapsista, nuorista tai aikuisista, kohtaaminen herättää meissä ammattilaisissa aina vaikeita tunteita ja ilman tätä auttaminen ei ole mahdollista. Jos toisella on tuskaa ja kärsimystä ja haluamme häntä auttaa, niin alamme välittömästi kokea samanlaisia tunteita ja niinpä näiden tunteiden kokemista ei kannata pelätä.
Mutta tärkeää olisi oppia sietämään sitä epävarmuutta, mitä nämä vaikeat tunteet tuovat mukanaan. Ei niin, että jos minä ahdistun tai suutun siitä, mitä toinen sanoo, alkaisin heti reagoimaan siihen ja toimimaan tunteen antaman yllykkeen mukaisesti, vaan ennemminkin miettiä sitä, mistähän tämä tunne tuli ja mitä tämä kertoo.
Tämä minkä mainitsin jos aiemmin, eli kun toistan, mitä toinen sanoo, toistan usein sen kaikkein dramaattisimman sanan tai asian jolloin saan hieman enemmän tilaa miettiä, mitä vaikkapa se ruma sana minussa herättää. Tällä tavoin epävarmuuden sietäminen on hyvin olennainen osa kohtaamista. Epävarmuuden sietäminen ei kuitenkaan ole sitä, että ikäänkuin hylkäämme ja jätämme toisen passiivisesti, vaan olemme aktiivisesti läsnä ja osoitamme sillä omaa rauhallisuutta.
Viides asia on aika. Aikaa ei tarvitse olla kerralla hirveän paljon, mutta jos aikaa on antaa useasti ja säännöllisesti, voimme tätä kautta näyttää lapselle tai nuorelle, että olemme tässä paikalla, vaikka hän ei aluksi sanoisi mitään tai tarjoaisi mitää erityistä teemaa pohdinnan kohteeksi.
Viimeiseksi on vielä tärkeää todeta se, että dialogiseen ihmiskäsitykseen kuuluu se, että tarkastelemme asioita suhteissa, niissä konteksteissa missä asiat ilmenevät ja niinpä perheen saaminen mukaan tilanteisiin, joissa käsittelemme vaikeita asioita on hirveän tärkeää lapselle tai nuorelle. On perhe sitten perhe, jossa hän on syntynyt tai perhe, jossa hän asuu sijaishuollossa. Tällöin kaikki ne asiat, mitä kohtaamme, kun olemme tilanteessa, jossa yritämme lasta tai nuorta auttaa, saa myös merkityksensä niihin suhteisiin, missä lapsi tai nuori elää.
----------------------------------------------------------------------------------------
Jos mietit, miten dialoginen kohtaaminen toimii käytännössä, voit käydä katsomassa esimerkin aikaisemmasta blogipostauksestamme "En mä tiedä, ei kiinnosta, lopeta toi kysely!"
Jos aihe on sinulle ajankohtainen ja et ole vielä uutiskirjejoukossamme, liity ihmeessä mukaan. Saat uutiskirjeen mukana haastattelut, vinkit ja pohdinnat suoraan sähköpostiisi. TILAA UUTISKIRJE TÄSTÄ->
Herääkö haastattelusta ja kohtaamisesta kysymyksiä? Voit lähettää niitä vaikkapa sähköpostitse.
- Anttoni
Comments