Alkuun ajatuksia oppilaan kohtaamisesta

Traumaattisen tapahtuman kohdanneiden, haastavasti käyttäytyvien tai vaikeassa elämäntilanteessa olevien oppilaiden kohtaamisessa ja auttamisessa toimintatavat ovat usein yksinkertaisia eikä opettajan tarvitse olla esimerkiksi psykoterapeutti, psykologi tms.selviytyäkseen. Toimintatapojen toteuttaminen käytännössä ei kuitenkaan ole useinkaan kovin helppoa, koska kunkin oppilaan kohdalla toimintamallit on suunniteltava yksilöllisesti ja otettava huomioon tilannetekijät sekä toimintaympäristö. Opettajan tulisi pyrkiä ymmärtämään syyt käyttäytymisen taustalla sekä miten nämä tekijät vaikuttavat oppilaan käyttäytymiseen ja toimintaan. Kun ymmärrykseen lisätään oikeanlainen kohtaaminen sekä tilanteeseen soveltuvat toimintatavat, päästään usein hyvään lopputulokseen. Opettajan on kuitenkin hyväksyttävä, että muutokset eivät tapahdu kovinkaan nopeasti, vaan muutosten saavuttamiseen tarvitaan usein paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.

"Oppilaalta voi esimerkiksi kysyä “Tämä asia ei nyt suju niin kuin sovittiin, mitä ajatuksia itselläsi on asiasta ja mitä voimme yhdessä asian eteen tehdä?”

Opettaja saattaa pohtia, onko oppilaan kohdalla oikea lähestymistapa ymmärtäminen vai tiukkana oleminen. Lähestymistavan valintaan vaikuttaa oppilaan sen hetkinen elämäntilanne, taustat sekä persoonallisuus. Kaikkien oppilaiden kanssa on kuitenkin hyvä pohtia tätä yhdessä. Tärkeää on, että oppilaalle tulee tunne, että opettaja on hänen tukenaan ja yhteiseen päämäärään pyritään pääsemään yhdessä. Oppilaalta voi esimerkiksi kysyä “Tämä asia ei nyt suju niin kuin sovittiin, mitä ajatuksia itselläsi on asiasta ja mitä voimme yhdessä asian eteen tehdä?” Tässä tiukkuus ei kuitenkaan tarkoita rangaistuksia vaan nimenomaan tiukkaa ja päättäväistä perusteltua ohjaamista.

Oppilaan ja opettajan välisellä vuorovaikutuksella sekä kiintymyssuhteella on suuri merkitys opettajan kykyyn auttaa nuorta. Joskus oppilas saattaa herättää aikuisessa hyvinkin negatiivisia tunnereaktiota, mikä on haastavissa tilanteissa hyvin luonnollista. Tämä kuitenkin usein estää oppilaan auttamisen. Opettajan on tällöin pohdittava, mitkä piirteet oppilaassa ja miksi ne aiheuttavat itsessä negatiivisia tunnereaktioita ja löydettävä itselleen keinot suhtautua oppilaaseen neutraalisti. Opettajan on pyrittävä löytämään oppilaasta joitain positiivisia piirteitä. Tähän usein auttaa se, että opettaja pyrkii ymmärtämään oppilaan elämäntilannetta sekä syitä ja tapahtumia käytöksen taustalla.

"Opettajan on pyrittävä pohtimaan esimerkiksi, mitä oppilaan mielessä liikkuu, minkälainen tunnetila oppilaalla on ja mitkä asiat vaikuttavat siihen, että jokin asia ei onnistu tai toimi".

Opettajalle ja muille ammattilaisille saattaa olla ajoittain vaikea hyväksyä epävarmuutta siitä, että aina ei tiedä, miten toimia. Joskus tuntuu, että mikään toimintamalli ei auta tai sovellu oppilaan auttamiseen. Tässä on mentalisaatiolla keskeinen rooli. Opettajan on pyrittävä pohtimaan esimerkiksi, mitä oppilaan mielessä liikkuu, minkälainen tunnetila oppilaalla on ja mitkä asiat vaikuttavat siihen, että jokin asia ei onnistu tai toimi. Usein ajan kanssa ja pitkäjänteisellä sekä johdonmukaisella työskentelyllä ja hylkäämällä toimimattomat toimintamallit, opettaja löytää kullekin oppilaalle sopivat ja toimivat toimintamallit.

Oppilaan on usein myös vaikea sanoittaa tai kertoa aikuiselle, mikä hänen mieltään painaa tai jos jotain ikävää on tapahtunut. Mentalisaatio on tässäkin keskeisessä roolissa opettajan pyrkiessä selvittämään oppilaan tunnetiloja ja tapahtumia. Usein aikuisen keskustellessa oppilaan kanssa ja osuessa oikeaan pohtiessaan oppilaan mieltä painavia asioita, kykenee oppilas jollain tavoin asiasta kertomaan tai antamaan jonkun signaalin, kuten nyökkäyksen.

Mukavaa, että olet löytänyt sivullemme ja blogiimme. Pysythän mukana sillä tulossa on paljon pohdintaa aiheen ympärillä. Olisi myös mukava kuulla ajatuksiasi, eli älä epäröi jättää kommenttia.

Aurinkoista syksyä!

- Anttoni / Tuumaa